×××
Ilon kilot ja surun murut
Poliisille ilmoittamatta ja terveyskeskuksessa tutkimatta jäänyt huostaanotetun 15-vuotiaan tytön raiskaus on ollut varmasti suurin "mielenhäiriö" puoli vuosisataa kestäneellä sosiaalipedagogisella ammatillisella urallani.
Vaikka kyseessä oli tapahtuma-aikaan ns. asianomistajarikos enkä saanut houkutelluksi uhria lääkärin ja poliisin pakeille, ja vaikka konsultoin työtovereita, esimiestäni, päivystävää sosiaalityöntekijää, lääkäriä ja poliisia sekä tietysti myös uhrin äitiä, joka sattui olemaan selvin päin, on asia painanut mieltä vuosikymmeniä.
Lisäksi lääkärissä käynti, poliisille ilmoittaminen ja mahdollinen oikeusprosessi olisi arvatenkin törmännyt vaikenemisen muuriin.
Mutta kuitenkin...
×××
Kun ainoa ongelma on vapauden hallinta
Koulukodista naisten suljetun (psykiatrisen) osaston kautta avoimeen nuorisokotiin sijoitettu 17-vuotias huostaanotettu tyttö oli saanut lääkäriltä tarvittaessa otettavaa "pamia" unettomuuteen. Purkista oli tarvittu vain pari nappia eikä käytön tarve ollut akuutti.
Tyttö päätyi (lähinnä väärinkäsityksen takia) putkaan ja poliisi antoi tytöltä löytyneen lääkepurkin minulle laitoksen johtajana. En oikein tiennyt, mitä sillä olisin tehnyt; ja moinen mömmö matalan profiilin laitoksessa oli perin outo ilmestys, joten "takavarikoin" lääkkeen. Ylitin varmastikin valtuuteni, mutta tytön tilanne oli kaikin puolin tasapainossa, joten lääkitys jäi "kassakaappiin". Lisäksi ohjeistin menemään lääkärille ja kertomaan tilanteesta, mikäli unettomuus palautuisi.
Palautuihan se, ja kokenut yökkö saunoi tytön kanssa ja lopulta myös uni tuli.
Eipä tuossakaan mitään katastrofia syntynyt ja vaarallinen lääkepurkki saatiin pois kuleksimasta, mutta kuitenkin...
×××
Ei koko aikaa jaksa vaihtaa esimiestään
Miten olisin osannut toimia ammatillisen, hallinnollisen ja poliittisen mielivallan kanssa "paremmin"...?
En ehkä mitenkään, mutta kuitenkin...
×××
Siinä kai ne kauheimmat eettiset propleemit.
"Ei paha, vain vaarallinen."
Kommentit
Lähetä kommentti