Onko oikeudenmukaista muita kohtaan, että Suomessa terve ihminen voi elää pysyvästi sosiaalitukien varassa?
Kuva: © HS. 2025.
Ei ole; ja on.
↑
Kysymys itsessään on harhaanjohtava.
×××
Palkkatyöläinen voi joutua käyttämään toimeentulotukea liian pienen palkan (kokoaikatyön palkka tai osa-aika- taikka ns. tuntityö) takia eli hän joutuu siihen kuuluisaan "kannustinloukkuun", joka ei siis johdu liian isoista sosiaalieuroista vaan liian pienistä palkkaeuroista!
Lisäksi "terve" kansalainen voi olla yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti "hyödyllisempi" eläessään sosiaalitukien varassa. Toisin kuin "epäterve" mutta kovatuloinen kansalainen.
×××
Vuodet 1989-1991 toimin erityistason palvelua tarjoavan kunnallisen lastensuojelulaitoksen johtajana.
Perheeseen syntyi toinen lapsi, joten puoliso oli äitiyslomalla ja sen aikaisella vanhempainvapaalla.
Jouduin hakemaan toimeentulotukea, koska perhetilanne sekä tulot ja menot siihen oikeuttivat.
Käytännössä olin vaativassa julkista valtaa käyttävänsä virassa "talkoolaisena", ja sain tuloni "samalta luukulta" riippumatta siitä, olinko työssä vai "työttömänä".
Hauskaa tilanteessa oli myös se, että todellinen vuosiansioni oli pienempi kuin yhdelläkään "alaisellani", jotka saivat peruspalkkansa lisäksi vuorotyölisät.
No, olisin toki mieluummin tehnyt "lähityötä" eli säännöllisen epäsäännöllistä vuorotyötä, mutta kehoni (keskushermoston kipu- ja vireystilan "kalibrointihäiriö"; diagnosoitiin 1994!) ei taipunut "katuojiin".
En kuitenkaan heittäytynyt elämään leveästi sosiaalietuuksilla (silloinkin ne jäivät noin puoleen suhteellisesta köyhyysrajasta!), koska työ itsessään oli tärkeää, ja normaalin perhetilanteen aiheuttama "köyhyys" oli tietenkin vain väliaikaista.
Työnantaja huomioi faktat ja vähin äänin nosti palkkaani kahdella kunnallisella palkkaluokalla, jolloin jäin muistaakseni markan verran toimeentulotukirajan yläpuolelle.
Rahaa se on itse tienattu markkakin!
Okei.
Vuonna 2011 sain toisen kerran laittomat potkut samalta (EI em. esimerkin!) julkiselta työnantajalta. Se maksoi toisen kerran tuomioistuimen määräämän "6-24 kuukauden palkkaa vastaavan" korvauksen.
Mieluummin olisin tehnyt töitä palkkani eteen!
No, ne rahat on sijoitettu ja kasvavat korkoa. Rahaa se on korkorahakin!
Sen koommin "osaamiselleni ei juuri nyt ole tarvetta", vaikka onkin.
No, kesällä 2018 oli, mutta sekin on oma tarinansa se.
×××
Kun täytin iältäni kunnioitettavat 64 vuotta, jäin "pakkoeläkkeelle" vain koska "palkka" tuplaantui. Työmarkkinatuki muuttui ansaituksi työeläkkeeksi.
Viimeisen työmarkkinavuosikymmenen "kokemusasiantuntijuus" aiheutti puolen miljoonan euron loven elinajanodotteen mukaiseen laskennalliseen palkka- ja eläketuloon.
Jäinkö lepäämään laakereilleni...?
No en.
Sain harjoittaa ammattiani (palkattomassa; työmarkkinatuki ei ole palkka vaan sosiaalietuus) työssä, jossa oli riittävästi mielekästä tekemistä (pääosin!) asiallisissa työhyvinvointiolosuhteissa;
olinhan oman "työnhakuni" projektipäällikkö!
Vaikka saan työ- ja vanhuuseläkettä, jatkan "freelancerina" (työnhakijana harjoitin 'työkykyä ylläpitävää ja ammattitaitoa edistävää harrastustoimintaa') Suvivirrenpäivään 2026 asti, jolloin täyttyy puoli vuosisataa sosiaalipedagogian ihmeellisessä maailmassa.
Onhan sekin.
×××
Lopuksi relevantti kysymys:
Onko oikeudenmukaista (mitään kohtaan), että Suomessa ammattitaitoinen ihminen joutuu elämään pysyvästi sosiaalitukien varassa?
Kommentit
Lähetä kommentti