Kansakoulun ensimmäisen luokan opettaja sanoi, että tuo otsikko pitää osata vaikka unissaan ja takaperin.
Opettelin sen, ja seuraavana aamuna tervehdin opettajaa sanomalla reippaasti kirkkaalla lapsen ääntämyksellä "Adaak naajo ippo ie!".
Opettaja pyysi toistamaan. Toistin. Hän katsoi minua hieman oudosti ja kysyi jotakin tarkentavaa. Toistin.
Kun olin vääntänyt rautalangasta opettajalle, mitä poika pieni pellavapäinen oli eilen kolussa oppinut, hymyili hän.
Sen koommin minua ei ole koulussa kiusattu, eikä toki siihenkään asti. Poikalyseossa oli joitakin massatapahtumia, joista sain osani.
Ne loppuivat osaltani siihen, kun totesin isommille pojille, että "Vitun tyhmä!" tai "Köyhä! Henkisesti köyhä!" (en tosin tiennyt, mitä se tarkoitti, mutta hyvin tehosi).
Ilmeisesti puhuin kieltä, jota myös "kiusaaja" ymmärsi. Samalla pelihuumorilla mentiin myös maalaiskaupungin kaduilla...
•••
Työelämässä onkin sitten ollut paremmat vastukset, mutta kummasti kunnioittavat edelleenkin. Kohdatessa osa kalpenee kasvoiltaan.
"Ei paha, vain vaarallinen", lukee sylttytehtaan ilmoitustaulun mustalla listalla. On ne tyhmiä. No, henkisesti köyhiä!
•••
Niin, on pelattu ohjesäännön rajoissa, ja rikkomukset on kuitattu. Paljon - aivan liian paljon - on mennyt erotuomareilta ohi silmien, korvien ja suun.
Katsotaan.
•••
Älykäs, harkittu ja hallittu suomalainen (!) korruptio. Vientituote!
Kommentit
Lähetä kommentti