Vähimmäiskiintiöt, kuten "hoitajamitoitus", ovat paradoksien paradoksi.
Niistä muotoutuu automaattisesti ammatillinen enimmäistavoite eikä substanssiosaamisen ydin, jonka ympärille rakentuu tarvittava ammatillinen tukirakenne ja mm. substanssilisä eli täsmäkoulutettu varahenkilöstö.
Rahalla hölmöilyä perustellaan. Tai käytettävissä olevan rahan puutteella, vaikka se (rahan "puute") on todistettavasti kallein vaihtoehto.
•••
Jos olisin aikoinani päättänyt ryhtyä rikkaaksi, perustaisin nyt säätiön, joka tarjoaisi vain tarkoituksenmukaisia ja riittävästi resursoituja yksilöityjä palveluita.
Palvelumaksu perustuisi palvelun käyttäjän (yksilö/kansalainen, perhe, perikunta tai yhteisö/työnantaja, vakuutusyhtiö, kansalaisjärjestö taikka yhteiskunta/kunta, maakunta, valtio) todelliseen maksukykyyn, ja ns. nettotappiotakuu jäisi em. säätiön kontolle. Liikaa perityt maksut palautettaisiin maksajalle.
Olisi siinä media ihmeissään!
•••
Tosin saman palvelun voisi tarjota 100 %:sti julkisen tahon (kunta, maakunta, valtio) omistama 'Sosiaalipalvelu Oy™'...!
Siellä koulutettu ammattilainen (sekä substanssi että tukipalvelut) saisi harjoittaa ammattiaan [lähinnä palkka]työssä, jossa on riittävästi mielekästä tekemistä asiallisissa työhyvinvointiolosuhteissa.
Julkisen vastuu ✓
Yrityksen vapaus ✓
Kansalaisen valinta ✓
Kommentit
Lähetä kommentti